Historian lehtien havinaa Kirsti ja Kalervo Uutun kertomana
Elettiin vuotta 1985, kun Kirsti ja Uuttu-Kalle hiihtelivät vappupäivänä kattelemaan Velhon Kodalle paikkaa kun oli syntynyt ajatus omasta lapinkodasta. Kirstin isällä Einarilla oli sotien jälkeen rakennettu kota lähellä nykyistä Velhon Kotaa Kylmäojantien varressa. Sinne suunnalle myös Kirsti ja Uuttu-Kalle hiihtelivät ja sopiva paikka löytyikin pienen puron varresta, jonka lähettyvillä myös Karuliina Luosusta oli tervahautaa poltellu ja tynnyreitä laskettanu puroa pitkin etiäpäin.
Mieluinen tontti vaihtoi omistajaa lähipiirin vaihtokaupalla ja kotaa alettiin rakentamaan marraskuussa. Ensin muurattiin takka ja sen ympärille alettiin rakentamaan kotaa. Sukulaispojat olivat apuna kodan sisustusta tehtäessä. Uuttu-Kalle oli aatellu, että eihän lapinkodalle rakennuslupia tarvita, mutta kyllähän ne oli kunnan miehet alkaneet niitä kyselemään ja luvat oli hajettu jälkikäteen. Helmi-maaliskuussa 1986 kota avattiin ja vappuun asti oltiin auki.
Aluksi vesi otettiin purosta, mutta terveystarkastajan määräämänä tehtiin oma kaivo. Perinteisen latu tuli Einarin tekemää hevostietä mukaillen, aluksi sitä tehtiin ite kelkalla. Myöhemmin uusia latuja suunniteltiin Niittyrannan Tapion kanssa ja pikkuhiljaa latuverkosto onkin laajentunut ja kelkat vaihtuneet latukoneisiin.
Pieni keittiö takan vieressä palveli asiakkaita, munkit oli paistettu kotona, tuotu autolla Helukasta Sivulantielle ja siitä loppumatka kuljettiin moottorikelkalla. Kahvi keitettiin kodalla takan kupeessa ja makkaraakin sai ostaa paistettavaksi. Alkuvuosien jälkeen, kun kävijöitä tuli vuosi vuojelta enemmän, hiihtäjien lisäksi jokunen kelkkailijakin, tehtiin pieni keittiö puusta. Tarjoamisetkin pikkuhiljaa lisääntyivät, pullaa ja kakkujakin leivottiin, mutta voileivät tulivat tarjontaan vasta Sadun ja Jarin alkaessa kotaa pyörittämään vuonna 1992. Suurin osa asiakkaista oli kotimajoituksessa olevia, Kirsti muistelikin, että hänenkin piti nuorena tyttönä kotona ennen kouluun lähtöä kattaa pöydät turisteille.
Velhon Kota ei suinkaan ole ollut ainoa paikka missä Kirsti ja Uuttu-Kalle ovat hiihtäjiä palvelleet. Äkäsmyllyä, Velhonpirttiä, Tunturijärveä, Kotamajaa ja Pakasaivonkin kahvilaa on sukulaisten ja muiden paikallisten avustamana pyöritetty. Uuttu-Kallen lapinkasteet on aloitettu Äkäsmyllyllä ja niitä onkin tehty monessa paikassa. Velhon Kodalla on tehty lapinkasteita ja tarina iltoja myös sulanmaan aikana. Monet juhlat synttäreistä, häihin ja ristiäisiin on kodalla järjestetty. Joulurauhan julistaminen kuului ohjelmistoon vajaat 30 vuotta, mutta se piti lopettaa liian suuren suosion takia. Kapea Ylläksentie täyttyi julistuksen aikana autoista niin, että tie oli aivan tukossa ja oli suuri pelko, jos siellä tapahtuisi joku onnettomuus.
Uuttu-Kalle on myös veistelly velhoja vuosikymmenet, joten moottorisahakin on tuttu työväline. Vanhoista ajoista mieleen on jäänyt elävästi se, että aina kun koululaiset tulivat hiihtolomalle, niin silloin on pakkanen paukkunu, joskus neljässä kymmenessä asti.
Monenmoista ovat Kirsti ja Uuttu-Kalle ehtineet tehä, ennenkä Satu ja Jari ottivat Velhon Kodan huomaansa. Keittiö on laajentunut, samoin kuin tarjottavien tuotteiden määräkin. Vuonna 2017 Kolarin Yrittäjät palkitsi Sadun ja Jarin vuoden yrittäjinä http://www.kuukkeli.com/ajanvietetta/kahvilayrittajyytta-arktisissa-olosuhteissa–kun-sukat-meinaavat-jaatya-lattiaan-6.153.27453.08fcab0545, joten hyvää työtä ovat hekin tehneet säilyttäen Velhon Kodan tunnelman ja menestyksen, jota niin moni edelleen tulee aistimaan ja nauttimaan.
Syksyllä 2018 elimme jännittäviä aikoja. Kun kaikki asiat oli saatu järjestettyä ja kauppakirjat kirjotettua, uutinen Velhon Kodan omistajanvaihdoksesta tuli tietoon Kuukkeli lehdessä http://www.kuukkeli.com/ajanvietetta/velhon-kodalla-uusi-luuta-ja-uudet-omistajat-6.153.28326.132fc4d81d. Sen jälkeen onkin Satulla ja Annella kiirettä piisannut. Satu ja Jari ovat taasen saaneet miettiä mitä latuja lähtevät talven lumille hiihtämään.
