Satu
Olen tullut Äkäslompoloon muutaman mutkan kautta. Tutustuin mieheeni Periin Huminan karaokessa ja tästä alkoi riiuu reissut Lahden tytöllä pohjoiseen. Ylläs on tullut pikkuhiljaa tutuksi vuodesta 2003 lähtien. Lapsuudessani olen tuntureita kierrellyt keväisillä hiihtoretkillä vanhempieni kanssa, joten Lapin ihastus on silloin jo istutettu minuun. Niinpä muuttokuorma tuotiin Ruotsin Aareavaaraan 2006, jossa meillä on edelleen toinen koti. Olen ehtinyt kartuttamaan asiakaspalvelutaitojani niin pankissa kuin Alkon palveluksessa, joten lienen aika tuttu kasvo monelle Ylläksen kävijälle. Periin saatatte törmätä Kodalla kassan takana tai muissa yleismies Jantusen hommissa.
Anne
Mie oon vaeltanu suomenlapinkoirieni kanssa Koilliskairan tuntureilla ja Käsivarren alueella 1990-luvun loppupuolelta asti ja vuosia haaveilin Lappiin muutosta. Äkäslompoloon oon tullu Pohjos-Karjalasta avomieheni Arton vanavedessä vuonna 2006. Kävin koiravaljakko-ohjaaja koulutuksen ja oon ollu pääsääntösesti kotiäitinä vuoteen 2016 saakka, jolloin perustamani KipakkaKettu on työllistäny minnuu monipuolisesti eri alan töillä. Artesaani koulutuksesta saadut ja suvussa jatkuneet kädentaidot ovat pitäneet huolen, että tekemistä käsillä on aina ollu. Suoritin Muoniossa luonnontuotealan ammattitutkinnon, valmistuen syksyllä 2018. Samaan koulutukseen kuului myös yrtti-, sieni- ja marjaneuvoja osiot.
Meistä
Myö on tutustuttu vuonna 2013, kun Satu kurvasi Annen luo laskettelurinteiden juurella, alkoi rapsutella Annen lapinkoiria ja varaili pentua, josko sellaisia olisi tulossa. Pitkään Satu saikin omaansa odottaa, mutta parin vuoden kuluttua tuli pentuja ja sieltä valikoitui oma ihastuttava parkinvärinen pikku Unna. Siitä asti on yhteyttä pidetty tiiviimmin ja kun Anne ehdotti Sadulle että lähtisitkö kimppaan Velhon Kotaa ostamaan, niin eipä Satu juuri hetkeä pidempään asiaa miettiny.
